Abien marraskuisia runoja I – Hetkiä ja kuvakulmia

Abien marraskuisia runoja I

Olen sitä mieltä,

että kesän voisi kokonaan jättää pois
Voisi hypätä suoraan keväästä syksyyn,
elämän alusta
sen viimeisiin vaiheisiin

Miksi pitkittää odotusta
saada katsella
kauniin punaisia lehtiä
ja myöhäisiä
auringonnousuja
kävellessäni kouluun aamulla

Syksy etenee askel askeleelta
kohti talvea,
kohti kylmää
Värikkäästä maailmasta
kohti väritöntä valkeaa

Aamupakkset huurtavat
moniväriset lehdet,
jotta niiden kauniita kuvioita
voi katsella,
ihailla

Ne jäädyttävät pienet lätäköt,
jotta voin astua niihin
ja kuunnella
jään ritinää
koska talvella se ei ritise
> Kaisa Reponen

Syksyinen koulumatka

Öinen aamu, hylättynä välkehtivässä kosteudessa.
Huutava kylmyys syö tietoisuuden.
Sävyt muistuttavat entisestä.

Mietin, miksi olen täällä.
> Tuukka

Syksyinen runo

Syksy kesää jo ahkerasti tökkii,
on aika laittaa lämmitys mökkiin.

Kylmä valtaa maan,
pitää sen antimia ominaan.
Ruska ahmii puiden lehtiä,
syö ahnaasti niiden kesäisiä värejä.
Tuuli repii lehdet paikoiltaan,
jättää oksat yksinään roikkumaan.

Kumisaappaitakin tarvitaan,
kun vesi lähtee mutaesteitä rakentamaan.
Vaikka varpaista kylmä nipistää,
niin lehdistä silti innoissaan
ulos säntäävät lapset kuravaatteissaan.
> Minne

Comments are closed.